Ei kiirettä kotiin

Ulkona sataa ja ukkostaa. Olkkarin ovesta pujahti sisälle tällainen nätti katti, hyppäsi säkkituoliin kuivattelemaan ja jäi siihen unille. "Ei kiirettä kotiin", sanoin ja kaadoin lisää teetä kuppiin.

Sateista hulinaa

Hulinapäivät takana. Viime viikonloppuna oli Uitmarkt, kulttuurikauden avajaiset. Alkoi perjantaina, samaan aikaan kuin sadekin. Uitmarktin päällä tuntuukin vuodesta toiseen lepäävän jonkinlainen kirous - aina sataa! Kaatamalla! Minun Uitmarkt-urakka alkoi heti lauantaiaamuna, olin sisustamassa meidän markkinatelttaa työkaverin kanssa. Piti välillä keskeyttää tavaroiden kanto autosta telttaan k-a-a-t-o-s-a-t-e-e-n vuoksi. Pääsin kuitenkin parin tunnin jälkeen pakenemaan teltalta sisätiloihin, avustajaksi lastenkonsertteihin. Huh! Sisällä teatterissa oli kuivaa ja tunnelma katossa. Paimensin lapsia ja aikuisia oikeille paikoille, jaoin esitteitä ja lisätietoa.

Sunnuntaina päivystin vain lastenkonserteissa, sateisella teltalla oli muu miehitys. Kaikki sujui ihan nappiin ja oli oikeastikin hauskaa, niin esiintyjillä kuin yleisölläkin :-D Kotiin pyöräillessä paistoi ensin aurinko, sitten tuli taas vettä niin että kastuin alusvaatteita myöten!! Ääh!

Uitmarkt loppui sunnuntai-iltana ja maanantaina paistoikin sitten aurinko...




Vielä vinkki kivasta telkkuohjelmasta: kaveri mainosti Paluumuuttajat-sarjaa eilen Facebookissa, tänään katsoin ensimmäisen jakson. Ohjelmassa kuvataan kotiseudulle Pohjois-Karjalaan palaavien ja palanneiden elämää. Löytyy tästä linkistä Yle Areenalta. Ihana sarja, suosittelen!

Pyöräseikkailulla

Eilen grillailtiin ja istuttiin neljästään iltaa takapihalla. Lämmintä kuin Etelä-Euroopassa, ei tarvinnut nuttuja kaivaa kaapista. Aamulla soi ovikello ja yläkerran rouva tuli valittamaan grillikäryistä. Pyysi varoittamaan ajoissa ennen seuraavaa grillausta, jotta hän ehtii sulkemaan ikkunat. Ihan hyvä pointti sinänsä. Vaikka ei me oltu pihan ainoat grillaajat eilen. Suljin huokaisten oven ja se pieni mielen pohjalla kytevä haave muuttaa pois täältä 790044:n asukkaan (hollanninkielisen Wikipedian mukaan) joukosta alkoi kasvaa elämää suuremmaksi. Ei nyt minnekään korven keskelle, mutta pienempikin kaupunki välttäisi. Ja vähemmän naapureita. Onneksi kohta tulee syksy ja talvi ja sitten voidaan pitää kaikki räppänät kiinni ja rakentaa oma pesä neljän seinän sisälle häiritsemättä ketään.

Noh mutta anyway, kuumuus se jatkui tänäänkin, tukalana. Iltapäivällä lähdimme Tonyn kanssa pyörillä etsimään tuulta. Ja löytyihän sitä, ja paljon muutakin!

"Siis mitä, STOP pysähdy,
lukeeko tuossa tosiaan KOIVISTOkade!"

Pyörät kuljettivat IJ-joen varrelle katselemaan maailman menoa. Siellä oli porukkaa uimassakin, en minä vain, mitä lie ruumiita ja raatoja joessa kelluukaan. Puhumattakaan asuntolaivojen jätteistä.

Vastaan tuli ihanaa joutomaata, tuulessa heiluvaa heinää ja niittyä, unohtuneita pysäköintialueita. Mukava nähdä tällaista Amsterdamia jota ei ole viimeiseen asti siloiteltu ja leikattu.

Tämä ei ole vanha öljynporauslautta, vaan REM Eiland, entinen TV-masto/-lähetin merellä. Otettu käyttöön elokuussa 1964, poistettu TV-käytöstä saman vuoden joulukuussa hallituksen toimesta. Kaupallinen kanava viihdeohjelmineen ei ollut kaikkien mieleen. Sittemmin asema on toiminut paikallisen vesihuollon mittausasemana, ja vuonna 2006 "saari" tuotiin nykyiselle paikalleen IJ-joen varteen. Asemalla on nyt ravintola kahdessa kerroksessa ja siellä mekin kävimme tänään pällistelemässä ja nauttimassa kattotasanteen kuumasta tuulesta.

Pyöräseikkailu päättyi vierailuun jätskibaarissa, loppupäivä sujuukin kotona rentoillen. Huomiseksi lupasivat muutaman asteen viileämpää :-)

Ei kissoista pulaa...

Hoitokissa Maniche lähti keskiviikkona, mutta ei mennyt kauaakaan kun saimme lisää kissavieraita. Olkkarin ja makkarin avoimet ovet houkuttavat jos jonkinnäköistä karvajalkaa kylään, tämä harmaa löysi mieluisan lelun raapimispuun juurelta...

Lämpöä on yli +30C, nyt grilli-iltaa valmistelemaan.

Kesälaiskuutta

Täällä on ollut vähän blogilaiskuutta ilmassa. On tainnut jäädä sellainen lomafiilis päälle, oikeastaan saisi syksy jo tulla niin pääsisin uudelleen vauhtiin! Syksy kun tuntuu aina uudelta alulta. Ja lähes joka syksy tulee aloitettua jotain uutta, tälle syksylle en tosin ole vielä keksinyt mitään.

On sitä viime viikkoina tehty muutakin kuin laiskoteltu. Viime lauantaina olimme Tonyn kanssa romanialaisen ystäväni häissä Amsterdamin pohjoispuolella. Aviomies on hollantilainen ja olikin mielenkiintoista olla kahden kulttuurin juhlissa. Tunnelma oli aivan alusta alkaen todella välitön ja hauska, näissä häissä ei ollut mitään turhaa kankeutta tai tiukkoja "sääntöjä".

Saimme kaikki ensimmäiseksi yläkuvan ruusukkeen rintapieleen. Siviilivihkiminen tapahtui pienessä linnassa, sen perään kirkollinen vihkiminen viereisessä kirkossa.

Illallinen tarjottiin mukavassa hotelli-ravintolassa ja matkustimme puoliltä öin massut pulleina junalla kotiin.

Päivän aikana ehdimme kummastella useaan otteeseen hollantilaisten juhlavieraiden pukeutumista. Siellä oli kaikenlaista linjalta rantasandaalit-hellemekko-farkut-virttynyt t-paita-kuluneet lenkkarit-rikkonaiset korkokengät. Hyvin erottuivat hollantilaiset ja muunmaalaiset vieraat (kansallisuuksia oli useita) toisistaan!
Tämä on kyllä niin outo asia - veikkaisin, että suurin osa hollantilaista on kuitenkin aika tilannetajuista porukkaa, joka osaa pukeutua sopivasti niin juhlaan kuin arkeenkin. Mutta ei... aivan kuten aiemmissakin (puoliksi) hollantilaisissa häissä joissa olen ollut, niin näissäkin toistui valitettavasti tämä outo (minusta jopa loukkaava) "perinne". Hääpari itse sekä heidän lähimmät sukulaisensa olivat selkeästi panostaneet pukeutumiseensa, eikö se ole vähän outoa että vieraat lompsivat paikalle sen näköisenä kuin olisivat menossa rannalle auringonottoon. Hyvin monessa asiassa kannatan sanontaa "maassa maan tavalla", mutta en tässä!

***

Myöskään tätä ei kannata tehdä perässä: hyppiä opiskelijapoikien mallin mukaan Amsterdamin keskustan kanavaan (yök)! Yliopistot alkavat pian, tämä viikko on tutustumisviikko joten näitä opiskelijanulikoita näkee nyt laumoittain joka puolella. Joukossa tyhmyys tiivistyy!

Viikonloppuna on sitten todennäköisesti tiedossa lisää laiskottelua, sillä lämpötila kohoaa +30C asteen yläpuolelle. Ja sitten olenkin jo valmis syksyn tuloon!

Gay Pride

Olimme eilen satojen tuhansien muiden kanssa seuraamassa Gay Priden kanavaparaatia Prinsengrachtin varrella. Tunnelma yhtä iloisen vauhdikas kuin Kuningattarenpäivänä! Tässä päivän kuvasatoa - kuvat puhuvat puolestaan!

Perjantaivapaa

Tämä työviikko otti voimille, vaikka istuinkin toimistolla vain neljä päivää, maanantaista torstaihin. Eilen poljin töiden jälkeen vielä hammashoitajalle tunnin (!) tapaamiseen. Kotiin palattua jaksoin vain kellahtaa sohvalle Manichen viereen. Unta häiritsi vain satunnainen valokuvaaja.

Perjantainen vapaapäivä tuli siis tarpeeseen. Sään suhteen se oli myös nappiosuma, tällä viikolla kun on saatu reippaasti sadettakin.

Matkasimme Tonyn kanssa lautalla IJ-joen toiselle puolelle ja poljimme pyörillä Pllek-ravintolaan. Luin tästä paikasta Kanavalla-blogista ja paikka olikin varsin mainio löytö (blogi myös)!

Istuimme rauhaisalla terassilla tuntikaupalla ja jatkoimme sitten matkaa viereiseen kuppilaan nimeltä Noorderlicht. Siellä olikin vähän ruuhkaisempaa, mutta silti mukavan tunnelmallista.

Paluumatkalla ihastelimme ja kummastelimme lautalta käsin pari kuukautta sitten avattua EYE-filmimuseota. Aikamoinen avaruusalus, eikö?

Kotona heittäydyin hetkeksi sängylle ja kas! Meitä oli kaivattu, kovasti! Kissa kipaisi hetkessä massun päälle kehräämään (au! kynnet pois sieltä!). 

Nyt saatiin taas illalla sadetta ja tuleville päiville on luvattu samaa: aurinkoa, sadetta, pilvistä. Perinteinen hollantilainen kesä...

Elokuu!

Näin vaihtui heinäkuu elokuuksi ja kesäloma on muisto vain. Saimme loman aikana vieraita Pohjois-Irlannista vajaaksi viikoksi: kiertelimme kaupungilla kunnon turistien tyyliin ja istuskelimme kanavaterasseilla. Hauskaa oli myös Heineken Experience-museossa ja shoppailemassa, sekä ihan omalla takapihalla auringonvarjon alla.

Heinäkuussa tuli myös tarkemmin tutustuttua meidän naapuruston kissoihin - ja niitähän riittää! Olisiko noita tullut sellaiset 8-9 kappaletta vastaan :-D Varsinkin tämä oranssi on kovin kotonaan tuolla takapihalla ja silmän välttäessä myös meidän sohvalla...

Nyt on ollut myös aikaa katsella mitä kaikkea tuolta pihalta löytyy. Takapihalla on mm. pieni omenapuu ja siellä näyttää olevan kymmenkunta omenaa. Tässä yritän kyttäillä että milloin ovat kypsiä.

Viime viikonloppuna saimme vielä tämännäköisen kesävieraan! Maniche-kissa tuli meille toista kertaa lomalle. Täällä on sitten juoksenneltu narun perässä ja vedetty hirsiä sohvalla sekä sängyllä päiväpeiton alla.

***

Töissä pidäteltiin tänään ilon ja surun kyyneleitä. Aamulla Performing Arts Fund NL (Fonds Podiumkunsten) julkisti mitkä esittävän taiteen laitokset, festivaalit, yhtyeet saavat valtiontukea ensi vuodesta eteenpäin, vuoteen 2016 asti. Meidän orkesteria onnisti: saimme pelkkiä kehuja ja suitsutusta sekä anotun rahasumman. Toimistonaapurina oleva kamariyhtye taas menetti koko tuen, positiivisesta palautteesta huolimatta. Ei ole rahaa. Budjetti pienentyi 39%; 203:sta hakijasta 123 jäi nollille. Pientä toivoa on vielä, että syyskuun parlamenttivaalien jälkeinen hallitus olisi myötämielinen joillekin ilman tukea jääneille, ehkäpä jostain löytyisi vielä pari miljoonaa kulttuurille.
Meillä on nyt kuitenkin tilaisuus hengähtää, pitkä odotus on ohitse. Kaikki saavat pitää työpaikkansa, konsertit jatkuvat. Huh!