2013

Jätämme mielellämme vuoden 2012 taakse ja odotamme suurella mielenkiinnolla mitä vuosi 2013 tuo tullessaan! Oikein iloista vuodenvaihdetta kaikille teille, kaikkea hyvää tulevalle vuodelle ja paljon halauksia kellon lyödessä kaksitoista!

(kuva täältä)

Joulurauhaa

Suurin ja kimaltelevin joulukortti
saapui Irlannista

Nyt on joululoma, ihanaa! Saa rauhassa laittaa ruokaa ja siivota, haha! Töihin pitää mennä seuraavan kerran vasta torstaina ja sen jälkeen on taas vähän vapaata. Ajattelin loman aikana yrittää päästä eroon pulleista silmäpusseista, odotan jännityksellä onnistuuko. Ja tänä aamuna ei soinut herätyskello, mikä helpotus.

Joulusäässä ei ole kehumista. Katselenkin kaihoisana Joensuun säätä, mieluummin olisin tuolla pakkasessa kuin täkäläisessä vesisateessa. Mutta tänä vuonna nyt näin, kyllä sitä vielä Suomen pakkasiin ehtii toisen kerran.

Joulu alkaa meillä sunnuntai-iltana, sillä silloin saapuu Timon sisko Suomesta. Aattoiltana ruokaillaan kavereiden kanssa meidän ruokapöydän ääressä, pitää vielä sumplia miten siihen mahdutaan ja minne laitetaan ruoat tarjolle?? Ah, ei sitä jaksa stressata, eiköhän kaikki järjesty ihan mukavasti. Joulurauha on jo laskeutunut!

Iloista ja lämmintä joulunaikaa teille varsinkin sinne Suomeen ja missä ikinä olettekin! ♥

Säihkettä elämään ja pohjakosketus

Tuhkimon juliste
(kuva täältä)

Takana on kertakaikkisen uuvuttava viikko. Siitä kohta lisää, mutta ensin vähän säihkettä blogiin. Kävin torstaina entisen työkaverini kanssa baletissa Amsterdamin Musiikkiteatterissa. Ohjelmassa oli Tuhkimo, uuden koreografian ja lavastuksen kera. Musiikki sentään oli tuttua Prokofjeviä.

Prinssi ja Tuhkimo
(kuva täältä)

Ilkeät sisarpuolet
(kuva täältä)

Teatteri oli aivan täynnä, sillä olimme huomaamattamme tilanneet liput ensi-iltaan. Onneksi täällä ei ole mitään pukukoodia teatteriin tai konsertteihin, meillä ei ollut päällä mitään iltapukuun viittaavaakaan. Yleisö oli kaikenkirjavaa, vaatetusta näkyi vanhoista farkuista minkkiturkiksiin.
Itse esitys oli hurmaava! Videoprojektorilla lavalle luotiin tanssin ohessa monenmoista tunnelmaa, huojuvasta puusta eri vuodenaikoihin ja tähtitaivaaseen. Tiukan klassinen balettikoreografia oli vaihtunut vapaampaan, modernimpaan tanssiin. Erityisen hauska oli ilkeän, juopuneen äitipuolen (hallitun) holtiton tanssahtelu linnan juhlissa. Ja loppu oli tietysti niin onnellisen suloinen, että moni sai pyyhkäistä silmäkulmaansa liikutuksesta.

Lämpiössä sai osallistua kilpailuun, jonka palkintona on tämä Tuhkimon kenkä... oikean jalan kengän saa ilmeisesti kaupan päälle? Osallistuimme tottakai.

Työviikko olikin sitten vähemmän säihkyvä. Pohjanoteerauksena oli uuvuttava perjantai, jolloin ensin pahoitin mieleni mauttomasta kommentista ja kävin työpäivän päätteeksi ostoksilla. Pyöräilin kotiin raskaiden kassien kanssa ja sitten alkoikin sataa kaatamalla. Vesi piiskasi naamaa, myssy kastui, takki, kengät ja sukat myös, onneksi oli edes sadehousut jalassa. Toiseksi viimeisellä sillalla pyörän etuvalo sanoi yllättäen sopimuksensa irti ja pomppasi paikaltaan ohiajavan auton alle, joka vielä roiskautti mennessään kuravedet kengille. Silloin minulla oli jo niin surkea olo ja paha mieli, että alkoi kyynelet virrata sadeveden mukana poskille, oikein kunnon buu-huuuun säestämänä. Samalla tosin alkoi hillittömästi naurattaa se etuvalo, joten seurauksena oli hallitsematon itku-nauru, onneksi selvisin kaatumatta kotiin. Noh, siitä sitten rauhoituin ja eilen ja tänään olen lataillut akkuja mukavassa seurassa - eilen oltiin kaverilla syömässä ja tänään paistoin pipareita kummipojan ja tämän veljien sekä äidin seurassa.

Viime viikkojen työrupeama alkaa ilmeisesti ottamaan voimille. Ei sitä jaksa enää samalla tavoin paahtaa kuin muutama vuosi sitten, vaan on hidastettava tahtia. Ihan hyvään saumaan tulee lyhyt joulupaussi, vielä kun saisi hyvillä mielin sinniteltyä nämä viimeiset työpäivät. Eli päivä kerrallaan joulua kohti!

Taukoa odotellessa...

Pari päivää oli luntakin maassa

Viime viikolla hukuin konsertteihin. Niitä oli vain kaksi, ja molemmat vielä Amsterdamissa. Alkuviikosta vielä kehuskelin polleana että eihän tässä mitään stressiä, loppuviikosta juoksin tukka putkella sydän pamppaillen puolelta toiselle. Öisinkin piti pohtia ja keksiä kaikenlaista näppärää työasiaa. Perinteisen cd-myynnin ohella hoidin myös kutsuvieraiden sijoittelun saliin sekä huolehdin siitä, että uusi cd oli hyvin saatavilla konsertti-iltoina. Sunnuntaiaamuna olo oli kuin krapulaisella, vaikka pisaraakaan alkoholia en juonut - konserttikrapula!

Perjantai-iltana konserttisalissa

Sunnuntaina hieman toivuttuani lähdimme Timon ja GJ:n kanssa Haarlemin Ikeaan. Ostoslistalla oli kynttilöitä, glögiä ja lautasliinoja... Vähän tuli sitten muutakin kerättyä mukaan. Makkariin löytyi mukava hylly, nyt ei enää pyöri laatikot lattialla.

Vähän teki tiukkaa, mutta saatiin kaikki ovet kiinni

Assallekin on tullut joulu. Hädin tuskin itse puuta erottaa valojen lomasta. Mukava näky silti arki-illan pimeydessä!

Retrokamera nappasi tällaisen kuvan samasta kuusesta. Melkein tykkään enemmän kuin ekasta kuvasta ;-)

Vielä olisi seitsemän työpäivää ennen joulua, pitkäksi taitavat venyä. Sitten saa hetken levähtää ♥

Sattuu ja tapahtuu

kuva täältä

Hollannissa vietetään pian Sinterklaasia - aiheesta löytyy hauska postaus Maailman metrossa-blogista - ja joka puolella vilisee Sinterklaaseja ja Zwarte Pietejä. Näille Pieteille kävi tänään huonosti: auto törmäsi kaiteeseen liukkaalla tiellä. Ei taida Sinterklaasia naurattaa poikien törmäily ja on Pieteiltäkin hymy hyytynyt. Mitähän paikalle rientäneet avustusjoukot ovat ajatelleet? Tuskin olivat kuitenkaan yhtä yllättyneitä kuin alakuvan jenkkipoliisit alkuvuodesta - mustasta Lamborghinista kun kömpi esiin itse Batman. Ongelmana olivat tuolloin auton rekisterikilvet, Batman-logo kun ei ole aivan lainmukainen..

kuva täältä

Musiikkia ja joulunodotusta

Kippis!

Pimeä viikko takana! Aamulla töihin polkiessa on sentään valoisaa, muttä sieltä lähtiessä tuntuu kuin kello olisi jo yli puolenyön. Viime viikon riesana oli myös jatkuva päänsärky, istun varmaan liikaa tietokoneella, sekin alkaa jo tympäisemään. Onneksi viikolle sattui myös muutamia valopilkkuja.

Perjantai-iltana istuin hulppean kanavatalon olohuoneessa kuuntelemassa Wishful Singing-lauluyhtyettä. Kyseessä oli tyttöjen varojenkeruukonsertti, mihin sain kutsun - en suinkaan pankkitilini ansiosta, vaan kiitokseksi avustamisesta. Yhtyeellä on nimittäin ohjelmassa muutama suomalainen kappale ja olen auttanut ääntämisessä sekä hiukan tekstien kääntämisessä. Vaihtelu virkistää!

Lauantaina kävimme Matin kanssa konsertissa kuuntelemassa Purcellin musiikkia teatraalisesti höystettynä, Concertgebouw-orkesterin muusikoiden esittämänä (IJ-Salon). Se olikin varsin hauska ja rento konsertti, konserttikonseptiin kuuluu mm. musiikin, teatterin ja spontaaniuden yhdistäminen, sekä hauskuus ja yllätyksellisyys, siellä ei turhia pingoteta. Ja tauolla tarjotaan viulistin äidin leipomia pikkuleipiä. Tammikuussa uudelleen jos vain ehdin!

Tänään levittelin jo hiukan jouluvaloja ympäri olohuonetta. Ja viime viikolla löytyi joulukalenterikin, hurraa! Jos minulta kysytään, niin saa joulu jo tulla. Minä olen valmis!

Näin meillä

Meillä on saatu nauttia viikon verran kuivasta, tuulettomasta ja viileästä syyssäästä. Pyöräillessäni olen taas saanut perinteiseen tyyliin kauhistella hollantilaislasten pukeutumista - ei hattua, hansikkaita, puoli kinttua paljaana kylmässä viimassa. Tänä syksynä olen myös saanut (jälleen kerran) kauhistella hollantilaisten rakennustaitoja. Meidän kerrostalokompleksi on rakennettu vuonna 2001 ja aiemmin kesällä kuvittelin kuinka mukavan lämmintä täällä on asua talven tullen. Ja kattia kanssa, voi kuinka väärässä olinkaan! Ihan yhtä kylmä täällä on kuin siellä entisessä asunnossa, joka oli rakennettu 1900-luvun alussa. Hollantilaisten lämpöeristystaidot eivät ole kehittyneet sadassa vuodessa millin vertaa. (Tupla)ikkunoista hohkaa kylmä, varsinkin makuuhuoneessa. Onneksi olen kuudentoista Hollannin vuoden aikana karaistunut sen verran, että nukun hyvin viileässä. Ja onneksi meillä on paksu täkki. Kaikkeen ilmeisesti - osittain - tottuu ajan kanssa!

Nyt alkoi vapaa viikonloppu, kirjaimellisesti. Kaikki romanttiset viikonloppusuunnitelmat Tonyn kanssa voi välittömästi unohtaa, sillä tänään ja huomenna Tony viettää aikaansa toisen suuren rakkautensa, Playstationin, seurassa. On Playstation Double Point Weekend, kaikki ansaitut pisteet tuplataan, eli Riitta sanoo kiitos ja näkemiin. Ensin Zumbaan, sitten Timon kanssa glögitreffeille. Huomenna käyn ehkä tutustumassa Zaandamin Primark-vaatekauppaan, tai vingutan Museokorttia. Mutta en istu kotona kuuntelemassa sitä sadatusta ja taktikointia. Adios!

Tulevaa musiikkia

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, kuullaan Sinfoniettan konserteissa parin viikon päästä perinteisempää musiikkia. Minun klassisen musiikin lempikauteni ajoittuu tuonne 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen joten nyt on häntä jo valmiiksi pystyssä! Ohjelmassa on mm. Edvard Griegin Jousikvartetto jousiorkesterille sovitettuna. Tässä lyhyt pätkä Sinfoniettan soittamana (volyymi kovalle!):

Tammikuun konserteissa vaihdetaan sitten enemmän viihteelle - edessä on crossover-projekti kolmen hollantilaisen pop/jazz-laulajan kanssa. Tämän Breder dan klassiek-projektin kolme solistia ovat Wouter Hamel, Kris Berry ja Ruben Hein. Who? Kysyimme työkavereiden kanssa kuorossa kun saimme kuulla solistien nimet. En ollut aiemmin kuullut muiden kuin Wouter Hamelin nimen, hän on hieman tuttu Bisquitsin kautta joka taitaa olla oikea Wouter-fani, eikö vain? Wouter kuulostaa tältä:

Jännittävää. Vaihtelu virkistää eikä käy aika pitkäksi!

Kissa, kakkuja ja konsertteja

Naapurin kissan lauantaiunet
meidän sohvalla

Kas näin on taas viikko vierähtänyt. On yhtä työ-koti-jumppa-rallia elämä nykyisin, ollut jo monta kuukautta. Viime perjantaina olinkin suorastaan pyörällä päästäni kun kävin töiden jälkeen keskustassa. Siellä oli ostoskadulla jouluvalot ja kaikki, ihanaa! Reissullani oli vain yksi kohde: Hema. Se on hollantilainen sekatavarakauppa, moderni sellainen ja ihan trendikäskin. Sieltä löytyy lähes kaikkea mahdollista: pyöränpaikkaustarvikkeita, kynttilöitä, vaatteita, meikkejä, kirjoitusvälineitä, ruokaa, maaleja, verhoja, keittiötavaraa - melkein mitä vain. Minä keräsin koriini leikkuulaudan, ihonhoitotarvikkeita, lahjapaperia, marsipaania ja (loppujen lopuksi väärän värisen) huulipunan. Se oli kyllä aivan heräteostos, en käytä juurikaan huulipunia mutta puikon väri houkutti puoleensa. Kotona kokeilin peilin edessä ja tulos oli aivan eri värinen kuin miltä tuubissa näyttää, se siitä sitten.  

Viime viikkoon mahtui kaksi konserttia, olin molemmissa läsnä työn merkeissä. Ohjelmassa oli hollantilaista nykymusiikkia säveltäjältä nimeltä Michel van der Aa, vähän sellaista päänsärkymusiikkia jos minulta kysytään. No, oli siellä ihan kiinnostavia tehosteita mukana, kuten kasettinauhuri, ääninauha ja lyhytelokuva valkokankaalla. Parin viikon kuluttua olevissa konserteissa palataan sitten melodisen musiikin (Haydn, Shostakovits, Grieg) pariin, huh!

Moni kakku päältä kaunis

Lauantaina intouduin kokeilemaan uutta cupcake-reseptiä. Kakuista tuli uunissa tulivuoren näköisiä, olivat kovia kuin tennispallot. Maussakaan ei ollut kehumista. Koristelin kuitenkin muutaman kokeeksi ja kyllähän nuo ovat jo parempiin suihin kadonneet. Syytä oli varmasti leipurissakin, mutta tätä reseptiä en kokeile enää uudelleen!

Tänä iltana avaamme Timon kanssa kodin glögikauden. Saa joulu tulla!

Hurraa ja piristystä

Viime viikosta tuli loppujen lopuksi todella hyvä. Tony pääsi viimeinkin jatkamaan töitä, ainakin toistaiseksi, ja siinä riittikin hurraamista useammalle päivälle!


Täällä blogissa tulee enimmäkseen kerrottua vain positiivisista asioista ja tapahtumista, mutta voi kyllä tällä elämällä on nurjakin puolensa. Turha luulla että täällä eletään ruusuilla tanssien! Ei vain tee mieli tulla tänne nurkumaan ja valittamaan - moneen muuhun verrattuna asiat kun ovat ihan hyvin. 

Synkille hetkille löytyy onneksi monenlaista pelastajaa. Viime viikon piristys oli neljäs perättäinen Amsterdamin Sellobiennaali - festivaali, joka piti reilun viikon ajan majaa Musiikkitalossa eli samassa talossa kuin missä meidän toimistokin on. Viikon aikana tuli istuttua usein konserttisaleissa ja vielä mitä oudoimpiin aikoihin, kuten torstaina klo 09.30 (Bach & Breakfast-konsertti), perjantaina klo 15.00 (kuulimme mm. uutta suomalaista musiikkia), sekä lauantaina klo 13.30 (lastenkonsertti, työhommaa).

Lauantai-iltapäivänä aulassa kaikui myös Mozartin oopperaa nuorten muusikoiden esittämänä:

Lastenkonsertin rekvisiittaa

Toinen synkkyyden karkottaja on Museokortti, suosittelen kortin ostoa jos asut Hollannissa :-) Sillä pääsee vuoden ajan kävelemään jonojen ohi useimpiin museoihin, kuten vaikka juuri uudelleen avattuun Stedelijk Museoon, missä kävimme viime sunnuntaina. Harmi vain että noin miljoona muuta ihmistä oli myös päättänyt juuri tuolloin vierailla samaisessa museossa. Muutamassa huoneessa oli niin tunkua että piti pysähtyä jonottamaan...

Van Goghia Stedelijkin kokoelmassa

Musiikin ja museoiden jälkeen liittäisin arjen harmauden piristäjien listaan vielä liikunnan. Vaikka on kyllä niin hankalaa saada takamus ylös sohvalta näinä pimeinä iltoina... Mutta sisulla vain, ei anneta periksi. Ei muuta kuin pari kertaa viikossa reippaasti jumppaan tai joogaan, takaisin tullessa on aina hyvä mieli ja joskus vielä tärisevät lihaksetkin, jos on nostellut vähän liian painavia painoja.

Nyt teetä, joululahjojen metsästystä netistä (yksi minun hauskimmista harrastuksista!) ja sitten ajoissa nukkumaan. Iloa, valoa ja lämpöä teidän iltaan!

Pyöräilyä

Viime päivinä on tullut pyöräiltyä enemmäin kuin aikoihin. Ja kastuttua rankkasateessa... Sunnuntaina poljimme kaverin synttäreille maalle, Amsterdamin pohjoispuolelle. Synttäreitä vietettiin maatilalla ja kas kukas sieltä ensimmäiseksi tulikaan vastaan! Nöf nöf! Mikä töpselikärsä ;-D

Ennen illallista seurasimme lehmien lypsyä ja rohkeimmat pääsivät itsekin lypsämään. Lapset oppivat myös, että kun lehmä nostaa häntäänsä niin on parasta pistää juoksuksi...varsinkin jos seisoo tuossa lypsytilassa lehmien alapuolella (eräälle tytölle kävi melkein huonosti).

Illallista nautittiin pitkän pöydän ääressä, tarjolla oli monenmoista luomu-herkkuruokaa. Paluumatka sujuikin sitten vähän hankalammin pyöreiden massujen kanssa.

Eilen poljin töistä kotiin syömään ja sitten taas takaisin Musiikkitalolle. Meidän orkesteri esiintyi Sellobiennaalin kutsumana melkein täydelle salille. Lämmin tunnelma ja salissa saunamainen valaistus.

Konsertin jälkeen aulassa pidettiin vielä afterparty sellomusiikin säestyksellä.
Tänään ei ohjelmassa ollut töiden lisäksi mitään kissanristiäisiä, väsyttää sen verran että vain laiskottelen koko illan sohvalla. Nyt teen keittoon ja sitten Paluumuuttajia katsomaan.
Lämmintä iltaa!

Terveisiä Rembrandtilta

Kävin tänään Matin kanssa Rijksmuseossa. Saimme vapaaliput Punaiselta Ristiltä ja Amsterdamin kaupungilta. Lippujen mukaan olimme jopa johdon vieraina, vaikka ei siellä nyt kukaan pamppu tullut kättelemään. Palvelu kyllä pelasi kun oltiin pyörätuolilla liikenteessä; ovet aukenivat kuin itsestään ja henkilökunnalta sai hymyilevää ja kohteliasta palvelua.

Enkelin takaa kurkkii Matti!

Rembrandt van Rijn: De Nachtwacht (Yövartio)

Rijksmuseo on edelleen remontissa, jo vuodesta 2003 alkaen. Remontti kuitenkin ilmeisesti valmistuu piakkoin ja koko museo aukeaa ensi vuoden keväällä. Nyt pääsimme kiertämään kahdessa kerroksessa, ihan mukavasti riitti sielläkin nähtävää, lähinnä 1600-luvun maalauksia ja astioita.

Johannes Vermeer: Het melkmeisje (Maitotyttö)

Museo ulkoa

Museokierroksen jälkeen löysimme tuulelta suojaisan terassin, söimme suklaakakkua ja nautimme lokakuun auringosta. Hyvä päivä oli virkistävässä seurassa.

Sunshine award

Sain Maailman metrossa-blogista näin aurinkoisen tervehdyksen ja tunnustuksen! Kiitos ja syvä kumarrus! Auringonpaistetta täällä jo vähän kaivataankin: eilen aamulla oli esimerkiksi tosi sankka sumu, töihin pyöräilin paksun tihkusadepilven lävitse. Ihan turhaan kuivatin hiuksia aamulla..

Jotta voi ottaa vastaan tunnustuksen, pitää vastata seitsemään kysymykseen. Tässäpä minun vastaukset:

Lempinumero: 4, synttäripäivän mukaan

Alkoholiton suosikkijuoma: Kahvi! Mieluiten iso cappuccino soijamaidolla! Ilman kahvia ei päivä lähde käyntiin. Ensimmäisen kupillisen juon töissä klo 09.05. Ja toisen siinä kymmenen maissa.

Lempieläin: Kissa, ilman muuta! Kissoissa riittää ihmeteltävää ja ihailtavaa!

Facebook vai Twitter: Kyllä se vain on Facebook, sen kautta säilyy yhteydenpito moneen suuntaan/maahan kuvien, päivitysten ja viestien välityksellä.

Intohimoni: Ja-a. Ensimmäisenä tuli mieleen kirjat, sitten liikkuminen, ei mitenkään fanaattisesti vaan niin ettei aivan pääse rapistumaan ;-)

Suosikkiviikonpäivä: Perjantai! Silloin pistetään töissä kasarimusa soimaan, on rennompi tunnelma ja melkein viikonloppu!

Suosikkikukka: Ruusu, värillä ei niin väliä!

Tunnustus kuuluu myös laittaa eteenpäin ja tiedottaa asiasta asianomaisille. Minä lähetän aurinkoiset terveiset Irlantiin seuraaville blogeille:

Elämää Vihreällä Saarella
Euroopan Laidalla
Rouva Hoo - välitilaäiti

Heiltä saan - irlantilaisesta tai hollantilaisesta sateesta huolimatta - auringonpaistetta omaan päivääni!

Paluu hunningolta

Blogihan on ihan hunningolla! Oli tarkoitus päivittää sunnuntaina, mutta olin silloin niin huonolla tuulella (ilman mitään erityistä syytä), että unohtui päivitykset ja kaikki muukin. Käytiin sentään pitkällä pyörälenkillä meidän lähimetsässä (missä oli itse asiassa ihan nättiä ja syksyisen värikästä), mutta en ottanut yhtäkään kuvaa, kuin kostoksi itselleni (naisen logiikkaa?).

Anyway, lauantaina sain sentään jotain aikaan: kuppikakkuja MeNaisten ohjeen mukaan! Niitä tulikin niin paljon, että vein eilen töihinkin, hyvin kelpasivat. Myös tuota kuorrutetta jäi yli vaikka millä mitalla, paljonko sitä oikein on tarkoitus laittaa kakun päälle?? Mutta hyviä tuli kyllä ja voin suositella reseptiä! Koristeita en muistanut ostaa eikä kaapista löytynyt muuta kuin värillistä raesokeria, niitä ovat nuo pirpaleet tuossa kuvassa.

Tänä aamuna sitten kuulin niin hyviä uutisia että melkein tuli tippa linssiin: naapurin kaksi viikkoa kateissa ollut katti on löytynyt!! Joku opiskelija oli löytänyt kissan parin kilometrin päästä meiltä ja toimittanut eläinsuojaan, mistä omistajat hakivat kotiin (ilmeisesti kissalla on siru niskassa). Mirri kuulemma käväisi meillä jo päivällä pikavierailulla, joka ikinen nurkka ja viltti oli nuuskittu tarkkaan. Eli hip-hip-hurraa vain!

P.S. Tuosta viereisestä Twitter-palkista löytyy kuulumisia ja kuvia hiukan useammin kuin blogista (kun vain muistan päivittää)!

Konsertteja ja toipumista

Junan ikkunasta

Olihan kiire viikko. Täydet tunnit toimistolla ja päälle konsertit tiistai- ja perjantai-iltoina, Tilburgissa ja Eindhovenissa. Nyt ovat konsertit toistaiseksi ohitse, kuun lopussa jatkuu sitten taas.

Harjoitus Eindhovenissa

Konsertti Eindhovenissa, solisti
Patricia Kopatchinskaja soitti paljain jaloin

Viikonloppu on mennyt töistä toipuessa ja sadekuroja vältellessä. Eilen kävin lounaalla kaverin kanssa, ihana oli istua lämpimässä kahvilassa sateen ropistessa ikkunaruutuun. Ja hölöttää suomeksi parin tunnin verran, ja hiukka maristakin elämästä Hollannissa. Ulkosuomalaisen elämää ja vertaistukea!
Illalla juhlittiin kahden muun kaverin synttäreitä, pyörillä oltiin liikenteessä ja kastuttiin kunnolla mennen tullen vaikka matka olikin lyhyt :-( Tänään pysyttelinkin suosiolla sisätiloissa, hyvä sunnuntai oli. Syötiin pannaria ja luettiin, kohta nukkumaan.

Viikon surullisin uutinen oli se, että naapurin oranssi kissa, se tosi ystävällinen, on kateissa! Omistaja kävi perjantaina soittamassa meidänkin ovikelloa ja kysymässä onko mirriä näkynyt. Ei ole näkynyt sitten tiistain, voi surku! Liekö eksynyt. Kunhan vaan ei olisi tapahtunut mitään. Ilmoitan jos/kun kuuluu jotain!